Kirja-arvostelu: KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla kävelin ruokatauolla kirjakauppaan silmäilemään läpi romaani- ja psykologiahyllyt. Muutaman mielenkiintoisen psykologiateoksen (mm. Charles Duhiggin Tapojen voima) lisäksi katseeni osui ihastuttavaan pinkkikantiseen kirjaan, joka kertoo siivouksen elämänmullistavasta taiasta. Teoksen takana on japanilainen järjestämisen ammattilainen Marie Kondo, joka on brändännyt metodinsa oman nimensä mukaisesti KonMariksi.

 

Kirja on yksi tämän vuoden trendikirjoista. Aamulehdessäkin oli siitä artikkeli ehkä viikko sitten. Itse en kuitenkaan kirjaa valitessani edes tiennyt sen trendikkyydestä ja suosiosta. Sen vaaleanpunaiset kannet vain vetivät minua puoleensa hypnoottisesti, minä kun olen perso pehmeänkirkkaille väreille ja etenkin karamellinvaaleanpunaiselle. En tohtinut ostaa kirjaa heti sen nähdessäni – en ole koskaan ostanut kodinhoitoa käsittelevää kirjaa eikä sellaisen ostaminen ollut suunnitelmissani kauppaan saapuessani. Seuraavana päivänä kuitenkin astelin kauppaan uudestaan, ja ensimmäisen luvun sekä muutaman nettiarvostelun luettuani olin tehnyt ostopäätöksen.

Marie Kondo lupaa, että kuka vain voi hänen metodejaan noudattamalla saada kotinsa järjestykseen. Kirjan sisällön voi tiivistää ajatukseksi kaksiosaisesta järjestämisen prosessista: 1) tavaroiden karsinta ja 2) säilytyspaikkojen valinta. Tavaroiden karsinnassa tulee noudattaa selkeää, intuitiivista kaavaa: jokaista tavaraa tulee pidellä omissa käsissään ja kysyä itseltään: tuottaako tämä tavara minulle iloa? Jos tavara ei tuota iloa, se heitetään säälimättömästi pois. Tavaroiden karsinnalle on oma järjestyksensä, joka tukee intuitiivisen päätöksenteon opettelua – tavaroiden karsinta tulisi aina aloittaa vaatteista. Säilytyspaikkojen valinnassa kysytään neuvoa itseltään kodilta ja noudatetaan sellaisia periaatteita kuten ”samanlaiset samaan paikkaan” ja ”säilytä kaikki pystysuuntaisesti, älä vaakasuuntaisesti”.

Kun koti on kerran elämässä järjestetty, ei tarvitse enää koskaan toteuttaa tuskastuttavaa suursiivousprojektia, ja samalla tulee opetelleeksi sellaisia viisaan elämisen taitoja kuten itsensä arvostamista ja intuitiivista päätöksentekoa sekä turhista peloista ja menneisyyteen takertumisesta luopumista. Omat arvot ja tavoitteet selkiytyvät. Oma menneisyys ja moni salattu tunne tulee kohdatuksi silmästä silmään. Oma suhtautuminen ja suhde tavaroihin muuttuu. Turhaa roinaa ei enää tee mieli ostaa eikä esineitä halua enää kohdella huolimattomasti. Elämä mullistuu. Tulokset näkyvät keskimäärin puolessa vuodessa, jos lukija sitoutuu KonMari-menetelmään. Puritaaniksi ei onneksi tarvitse heittäytyä: Kondo vakuuttaa, ettei se haittaa, jos joskus illalla väsyneenä ei ehdi viikata vaatteita vetolaatikoihin ja tyhjentää laukkua – hänellekin käy joskus niin. Juju on suurissa linjoissa ja järjestyksen luomisessa, ei fanaattisessa omistautumisessa jokaisen yksityiskohdan noudattamiselle.

Eilen sain kirjan päätökseen ja täytyy sanoa, että se oli ihastuttava. En osaa vielä sanoa, miten kirja tulee lopulta vaikuttamaan elämääni – varsinaisia tuloksia voinen arvioida vasta puolen vuoden kuluttua, ja siitäkin vuoden tai kahden kuluttua saatan vielä havainnoida, miten hyvin järjestys on pysynyt yllä ja miten elämäni on siivouksen voimasta mullistunut. Olen kuitenkin tämän kirjan myötä ottanut siivous- ja järjestämisprojektin sydämelleni ja suhtaudun sen toteutumiseen luottavaisin mielin. Olen saanut vaatekaappini järjestettyä ja ihastellut vetolaatikoihin pystypäin viikkaamiani vaatteita. Ne ovat niin kauniita tuolla tavalla viikattuina! Löydettyäni vihdoin tyydyttäviä viikkaustapoja olen innostunut viikkaamisesta (se on rentouttavaa) ja tahdon ruveta silittämään ainakin osan vaatteistani (vaikka kirjassa ei puhuttukaan mitään silittämisestä, mutta kun ryppyjen siliäminen viikkaamisenkin yhteydessä tuottaa iloa silmälle, niin silityksen yhteydessä kankaan siliämisen psykologinen vaikutus lienee vähintään kaksinkertainen).

Tässä vaiheessa voin suositella kirjaa kaikille kodinhoidosta ja järjestämisestä kiinnostuneille – etenkin niille, jotka haaveilevat kauniista ja hyvin järjestetystä kodista, mutta joille kodin jatkuva kaaos ja roinavuori on ollut todellinen ongelma. Elämänmullistuksiin ja self-helpin voimaan kriittisesti suhtautuville tiedoksi, että opus sisältää myös runsaasti ihan käytännön vinkkejä pieniin yksityiskohtiin – vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuten mihin sijoittaa maustepurkit, miten viikata vaatteet ja kuinka säilyttää tärkeät paperit. Vaikka aihepiirin osalta kirja saattaakin kuulostaa tylsältä kotitalouden oppitunnilta, värikkään ja myötätuntoisen kirjoitustavan johdosta tämä kaikki on hyvin mielenkiintoista luettavaa. Kirjan ansioiksi täytyy laskea myös tekstin selkeys ja helppolukuisuus.

Marie Kondolta löytyy myös hupsuja ajatuksia, joihin tiedän monien suomalaisten lukijoiden suhtautuvan kriittisesti ja jopa pilkallisesti: ajatuksia kodin ja tavaroiden sielusta ja hyväntahtoisista motiiveista. Joku haluaa varmasti vetää herneet nenään tällaisista ”huuhaa”-ajatuksista, mutta minäpä sanon, että mitä sitten, jos jossain kirjassa on muutama hupsu ajatus – ei niihin kuole. Vakavimmille tosikoille soveltunevat kuitenkin parhaiten perinteiset kotitalouden tunneiltakin tutut oppikirjat, joissa selostetaan vain siivouksen perusasiat kuivasti.