Ajatuksia empatiaa herättävien videopelien mahdollisuuksista

Koen, että videopelien vaikutuksista puhuminen on hieman tulenarka ja polarisoitunut aihe, mutta päätin kuitenkin pohtia aihetta, koska se on pyörinyt mielessäni jonkun verran. Tänään kirjoitan väkivallattomista videopeleistä. Tarkoitan niillä sellaisia pelejä, joissa pelaajan ohjaamien hahmojen ei ole tarkoitus voittaa peliä väkivallalla vaan esimerkiksi pakenemalla, auttamalla toisia pelihahmoja, päättelemällä optimaalinen kulkureitti tai selvittämällä mysteereitä. On olemassa monenlaisia väkivallattomia pelejä, mutta erityisen mieltynyt olen itse ollut eräänlaisiin ”empatiapeleihin” – sellaisiin, joissa päähenkilö on esimerkiksi avuton lapsi tai luontokappale ja pelilogiikkaan kuuluu pakeneminen, yhteistyö toisten hahmojen kanssa sekä näiden auttaminen. Parhaat näistä peleistä ovat olleet minulle huikeita kokemuksia ja herättäneet eloon ihania empatian ja samaistumisen tunteita. Ne ovat myös herättäneet ajatuksia – ajatuksia lähinnä rakkaudesta, kiintymyksestä, auttamisesta ja hyväntahtoisuudesta. Tuntuu hyvältä auttaa apua tarvitsevaa, rakastettavaa hahmoa pelissä, ja tällaisen pelin pelaamisen jälkeen olen motivoituneempi auttamaan ihmisiä oikeassakin maailmassa. Pelaamani empatiapelit eivät ole olleet pelillisesti kovin haasteellisia – niiden vahvuus on ollut juuri tunnekokemuksen eloonherättämisessä huikean musiikin, kuvaston ja tarinan avulla.

Uskon vahvasti siihen, että kaikki, mitä teemme, vaikuttaa meihin. Se, millaisia kirjoja luemme, millaisia elokuvia katsomme, millaista musiikkia kuuntelemme ja millaisia pelejä pelaamme, vaikuttaa siihen, millainen elämänkatsomuksestamme muotoutuu, mitä tunnemme, miten olemme motivoituneita toimimaan jne. Ja se on ok. Se, miten voimakkaasti ja millä tavoilla asiat vaikuttavat, on toki ihmiskohtaista. Esimerkiksi kun ihminen tiedostaa kulttuurin vaikutuksia itseensä, noista vaikutuksista saattaa tulla hieman vähäisempiä. Myös ihmisen suhtautumistapa ympäristöönsä vaikuttaa siihen, miten kyseinen ympäristö ihmiseen vaikuttaa. Etäisyyttä ottava, tutkiva tapa suhtautua ympäristöön vähentää sen suoraa vaikutusta. Esimerkiksi jos kuuntelen pop-lauluja analysoidakseni niiden sanoituksia ja sitä, mitä ne kertovat ajan hengestä, musiikki ja sanoitukset vaikuttavat minuun eri tavalla kuin jos kuuntelen niitä vaikkapa taustamusiikkina ja viihteenä.

Väkivaltaisen median kuluttaminen lisää joidenkin tutkimusten mukaan lasten väkivaltaista käyttäytymistä. En ajattele, että esimerkiksi väkivaltapeleihin tulisi suhtautua hysteerisesti - ja niilläkin voi olla omat kehittävät puolensa kuten reaktionopeuden vahvistaminen - mutta on hyvä tiedostaa, että kaikesta, mitä teemme – vaikka vain ladataksemme vähän akkuja uuvuttavan työ- tai koulupäivän jälkeen – jää meihin jokin jälki. Toki vaikutus ei ole vain yksisuuntainen; media myös heijastaa ajan henkeä eikä vain rakenna ihmisten kokemusmaailmaa. Kulttuurin kuluttamisen kyky vaikuttaa meihin on myös voimavara: juuri siksi esimerkiksi hyvien kirjojen lukeminen on niin kannattavaa, että ne voivat vaikuttaa meihin ja jopa muuttaa ja kasvattaa meitä ihmisinä.

Yhtä kaikki – ja juuri siksi, miten voimakkaasti kulttuuri kuluttajiinsa vaikuttaa – empatian tunnekokemuksia herättävät pelit ovat mielestäni erittäin tervetulleita ja virkistäviä. Perustelen ajatustani kulttuurin vaikutuksista vielä hieman tiedolla hermoyhteyksistä.

Neuraalisen plastisuuden vuoksi hermoratojamme pitkin kulkeva tieto vahvistaa itseään. Esimerkiksi kipu voi "jäädä päälle" fyysiseksi tuntemukseksi kudoksen jo tervehdyttyä vain siksi, että kipukokemuksesta vastuussa olevat hermoradat ovat toiminnassa ollessaan vahvistuneet liikaa ja samalla heikentäneet ympärillä olevia muita hermoratoja. Myönteisillä tunnekokemuksilla on taipumus kertyä ja ruokkia uusia myönteisiä kokemuksia. Ja positiivisen psykologian mukaan myönteiset tunteet buustaavat ihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä (ainakin silloin kun myönteiset tunteet ovat asianmukaisia eivätkä esimerkiksi yliaja vaarasta varoittavien kielteisten tunteiden toimintaa).

Harmikseni en löydä näistä aiheista nyt nopealla googlettamisella niin vakuuttavia lähteitä kuin haluaisin (esimerkiksi authenticityassociates.com ei ole kyllin tieteellinen lähde), mutta miltei kaikissa nykyajan self-help -oppaissa puhutaan tästä ilmiöstä: tunnekokemukset ja ajatukset, aivan kuten kaikki muukin hermoratoja pitkin kulkeva tieto ruokkii itseään ja samalla heikentää vanhoja hermoratoja. Hermoratojen vahvistumiseen perustuu esimerkiksi instrumentin soittamisen oppiminen, myönteisten affirmaatioiden voima ja urheilijan fyysisen suorituksen optimointi. Mitä enemmän ja useammin tiettyjä hermoratoja käytetään, sitä helpommin ne heräävät eloon myöhemminkin. Omat kokemuksenikin vahvistavat ajatusta siitä, että tunteet ruokkivat itseään, ja pointtini on se, että kuluttamamme kulttuuri vahvistaa ja heikentää hermoratojamme samalla tavalla kuin kaikki muukin, mitä teemme. Se herättää mm. tunnekokemuksia, jotka kulkevat hermoratojamme pitkin vahvistaen niitä. Miksipä emme siis kiinnittäisi asiaan huomiota ja ainakin osan ajasta valitsisi sellaista viihdettä, joka vahvistaa hyviä puoliamme? Esimerkiksi jos peli herättää minussa empatian tunteita pelihahmoa kohtaan, myötätunto nousee herkemmin pintaan myös pelaamisen jälkeen ollessani tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa. Myötätunto saattaa jopa jäädä olemiseni pohjavireeksi inspiroivan pelin pelaamisen jälkeen. Toistuvien kokemusten vaikutukset ovat pitkällisiä.

Tässä on oma listaukseni eräistä parhaista ”empatiapeleistä”.

Minority Media Inc: Papo & Yo
ThatGameCompany: Flower
ThatGameCompany: Journey
Starbreeze Studios: Brothers: A Tale of Two Sons
SCE Japan Studio: Rain